keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Tuloksellisuustarkastusneuvos Visa Paajanen

Arvoisa Tuloksellisuustarkastusneuvos Visa Paajanen

(Tällainenkin virka on.)

Arvonne,  joka kuvaa ilmeisesti  ydintehtäväänne tuloksellisuuden tarkastusta ja sovittujen ja määriteltyjen tavotteiden onnistumisen arviointia. Lienette nyt siis jollain lailla oikea henkilö kuulemaan asiani.

Elämää seuranneena voin kertoa, että yhteiskuntamme jakaantuessa yhä enenevin määrin ja jyrkemmin hyvä- ja huono-osaisiin lapsiin ja nuoriin, aiheuttaa monille suurta huolta ja huonovointisuutta.

Muutama kymmenentuhatta nuorta on edelleen jossain yhteiskunnan sivuraiteilla. Monilla heistä on painavia ongelmia liian pienille ja nuorille harteille. Heitä ei näy kouluissa, ei työpaikoilla. 

Suomen kehitysapu on n. 900 milj euroa/ v, kuten tänään on Yleltä luettu ja kuultu. Ulkoministeriö ei kuulemma tarkkaan tiedä, mihin rahat menevät. YK on arvioinut joitakin vuosia sitten korruption osuudeksi niistä n. kolmannesta ?

Liikenisikö rahaa järkevämmin käytettäväksi myös kotimaan lasten ja nuorten hyväksi ? Esim. näiden kadonneiden, lasten koulutukseen, työpaikkoihin ja hyvään työhön perehdyttämiseen ja työssäoppimiseen, jos esim. heikko keskittymiskyky tekee pitkäjänteisen opiskelun hatarilla peruskoulutiedoilla liian vaikeaksi, tai peräti mahdottomaksi.  Hekin kuitenkin varmasti toivoisivat jotenkin pääsevänsä kiinni oman leipänsä syrjään. 

Kynnys lähteä muutamankin vuoden jälkeen peräkamarin pelikoneelta, on epäilemättä todella korkealla. Jokunen vuosi sitten armollisesti oikein televisiossa vielä luvattiin ihan talvisodan henkeen, jopa tasavallan presidentinkin suulla, että ketään kaveria ei jätetä ! 

Vaan kyllä nyt kuitenkin näyttää edelleen siltä, että näin on valitettavasti päässyt käymään. 

Näin ollen ei nykytilanne voi ainakaan toivotun tuloksellinen olla, saati inhimillinen kenenkään kannalta, ei varsinkaan paljon puhutun huoltosuhteen, saati yksin yhteiskunnan ulkopuolelle syrjäytetyn ja unohdetun lapsen tai nuoren kannalta.  

Kyllä veronmaksajaa kiinnostaa.

Tampereella 18. 2. 2019

Eäläkeläinen Tampereelta

Näin siis kirjoitti eläkeläinen Tampereelta toissapäivänä.

Kadoksissa olevia nuoria alkanut löytyä

Eilen lähti valkopesukone täysillä käymään. Jokainen valtamedia antoi tulla tuutin täydeltä, miten hyvin nuorison asiat maassa ovat.

Ja kuitenkin joka toinen viikko noin yksi alle 18-vuotis tappaa itsensä. Suomen nuoret naiset johtavat maailman itsemurhatilastojen kärkeä ja pojat kirivät perässä.

Yhtäkkiä julkisuuteen tuli tieto, että kadoksissa olevien 60 000 nuoren määrä on jonkin verran laskenut. 

Millä kriteerillä? Siitä ei selkoa saanut. Onko niin, että työlliseksi lasketaan muutaman tunnin työssä olo viikossa? Mikä toiminta kirjataan opiskeluksi? Vai kirjataanko mitään?

Ohjaamot

Yhtäkkiä julkisuuteen tuli myös Ohjaamot-niminen verkosto, joka on jo lähes koko maan kattava.

Ohjaamon tavoitteet ja toiminta löytyvät tästä linkistä.

Jostain syystä ainakaan minun lähipiiristäni ei ole löytynyt yhtään nuorta, joka olisi näistä Ohjaamoista edes kuullut tai niiden toimintaan koskaan osallistunut.

Nyt vain kokemuksia kehiin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti