Sodan jälkeen ihmiset liikkuivat ja tapasivat toisiaan.
Järjestöjä riitti varhaisnuorisosta eläkeläisiin varsinaisten puolueiden ja muiden liikkeiden ja seurojen lisäksi.
Toiminta oli muutakin kuin kokoustamista. Se oli urheilua ja käsitöitä, askartelua ja harrastamista, jopa kansantanhua.
Järjestettiin leirejä ja retkiä, jotka ulottuivat ulkomaille asti.
Oli yhteisyyttä, yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta.
Ja tämän ohessa tuli politiikka, jota elettiin elävässä elämässä.
Mielikuvapolitiikka tilalle
Tätä riitti aina 80-luvulle asti.
Silloin tuli muotiin shoppailu.
Ihmisten mielenkiinnon veivät väritelevisio, videot ja tietokoneet.
Vapaa-ajan vietto siirtyi taloilta uusiin, hienoihin kauppakeskuksiin.
Ja kaikki se oli cool.
Alkoi mielikuvapolitiikan ja poliittisen spektaakkelin kausi.
Toreille ja turuille ilmaantui vaalien alla telttoja ja vaalimökkejä, joista jaettiin kahvia, rikkinäisiä keksejä, heijastimia ja muuta krääsää sekä ilmapalloja, jotka olivat yhtä tyhjiä kuin vaalilupauksetkin.
Jaettiin myös esitteitä, sillä tärkeintä oli, että naama ja kello näkyivät.
Ehdokkaitten kuvien piti valottua pysyvästi äänestäjien verkkokalvoille.
Ja näin tapahtui.
Ehdokkaiden avuksi otettiin toiset keinot kuin henkilökohtainen vaikuttaminen.
Stailistit stailasivat, brändärit brändäsivät ja mainostoimistot panivat sanat suuhun.
Ehdokkaat opetettiin puhumaan kameran silmälle elävien ihmisten asemesta.
Suuri muutos ja käänne
Kunnes sitten tehtiin 90-luvun suuri lama. Kulutusjuhlat loppuivat leikaten.
Asunnonomistajat sysättiin kahden asunnon loukkuun.
Pk-yrittäjät ripustettiin, jos ei nyt varsinaiseen, niin ainakin löysään hirteen. Monet loppuelämäkseen.
Tapahtui omaisuuksien uusjako.
Tämä konsensus saavutettiin Koiviston konklaavin johdolla ja avulla. Sen asiakirjat ovat edelleen salaiset presidentti Tarja Halosen julistamina Koiviston pyynnöstä.
Siitä alkoi pohjoismaisen hyvinvoinnin rapauttaminen.
Ja siinä ovat olleet mukana kaikki tuon ajan jälkeiset hallitukset, joihin ovat osallistuneet kaikki puolueet äärestä laitaan.
Nyt hyvinvoinnista on enää jäljellä rauniot.
Todellisuus heittää paskaa tuulettimeen ihastuttavien mielikuvien läpi.
Enää ei olla maailman onnellisin kansa, joka loistaa Pisatulosten kärjessä.
Hybridisota ja kybervaikuttaminen
Nyt on valta ottanyt käyttöön järeämmät aseet. On valmisteltu hybridisota, johon on otettu mukaan myös ulkoisen vaikuttamisen uhka rajojen takaa.
Voihan Venäjä!
Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Rajojen takaa on vaikutettu ennenkin sekä henkisesti että taloudellisesti.
Uutta on vuodesta 2014 vaikuttava Mediapooli, joka aivopesee ihmisiä huippuunsa keskitetyn median välityksellä.
Se päättää, mistä puhutaan, ketä nostetaan ja ketä lasketaan ja kuka vaietaan kokonaan.
Tämä ei ole sattumaa.
Tämä on taloudellisen vallan tahto, joka jo nyt on onnistunut ryöstämään ja sosialisoimaan lähes kaiken suomalaisten kansallisomaisuuden itselleen ja kavereilleen.
Kaverikapitalismi kukoistaa.
Ja kaveri jätetään varmasti.
Gallup-"demokratia"
Entistä suurempaan arvoon ovat nousset nyt kaikenlaiset gallupit.
Niitä odotetaan kuin lottoarvontaa.
Niitä hallitsevat ja tulkitsevat kaikenlaiset oraakkelit.
Gallupeihin uskotaan kuin vuoreen. Siitä huolimatta, että niitä tekee yritys, jonka omistaa taloudellisen vallan edustaja ja rahakas kansanedustaja itsekin.
Nyt jokaisen äänestäjän pitäisi lähteä vain omasta asemastaan.
Jokaisen kannattaisi miettiä, mikä on parasta minulle ja läheisilleni.
Jokainen on oman elämänsä paras asiantuntija.
Olisi syytä unohtaa taivaita hipovat vaalilupaukset.
Vaatikaa hyvinvointia, joka kuuluu kaikille veronmaksajille.
Jokaisesta suupalasta jokainen maksaa veroa: Köyhät suhteellisesti enemmän kuin ökyrikkaat.
Ajatelkaa myös lapsianne ja heidän lapsiaan, sillä heidän on tulevaisuus.
Äänestetään gallupit kumoon.
