Kuva: Iiro Arvola
keväällä 2018
Elokuvassa Rutto on kohtaus, jossa potilas poistuu lääkäriltä ja kääntyy vielä kynnyksellä ja sanoo: "Voi tohtori! Kunpa tietäisitte, miten raskasta on esittää normaalia."
Kuka on normaali? En liene montaa tavannut, mutta vain yhdelle asia on ollut täysin selvä ja hän myös ilmaisi sen selkeästi: "Miksi kaikki eivät voi olla niin kuin minä?"
Mielenterveys on tietysti alue, joka aihetta sivuaa. Hullu on outo ja kartettava. Hulluus on edelleen tabu ja sitä myöten myös mielenterveysongelmat.
Mielenterveyteen liittyvän dignoosin saanut on leimattu, jos ei muuten, niin omassa päässään. Hävettää.
Mtv-3:n uutisissa toimittaja Joonas Lepistö kirjoittaa 5.2.2019: "Jos nuorisomme pahoinvointia ei oteta nyt tosissaan, meillä kaikilla on edessämme vaikeat ajat."
Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana nuorten mielenterveysongelmat ovat seitsenkertaistuneet, mitattuna hoitoon hakeutuneiden määrällä.
Paljonko on niitä, jotka eivät hoitoon hakeudu, vaan tyytyvät osaansa tuhoten itsensä päihteillä ja huumeilla?
Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet kyöhyyden ja huono-osaisuuden kasvun myötä. Näin voidaan sanoa, sillä ongelmia on enemmän kokonaan syrjäytettyjen joukossa.
Paineet kasaantuvat
Tähän puutteeseen ei yhteiskunta ole kyennyt vastaamaan. Paineita nuoriin kyllä kohdistetaan entistä enemmän. Kilpailu on kiivasta. On pakko menestyä.
Ja kuitenkin yhä edelleen 60 000 nuorta on kokonaan kateissa. He eivät ole sen enempää koulutuksessa kuin työssäkään.
Pelkästään HUS-alueella yhdeksän prosenttia nuorista oli psykiatrisessa hoidossa vuonna 2017.
Siis joka kymmenes kärsi pahoista mielenterveysongelmista.
Jotta ongelmia voitaisiin kunnolla hoitaa, ne pitäisi todeta ajoissa. Kuitenkin nuorten hoitoonpääsy on jopa huonommissa kantimissa kuin aikuisten.
Pelkästään HUS:ssa yhdellä lääkärillä saattaa olla potilaana peräti kaksisataa nuorta.
Eipä sitten lienekään mikään ihme, että entistä nopeammin turvaudutaan vain lääkkeisiin.
Duodecimin Terveyskirjastossa psykiatri Matti O. Huttunen sanoo:
"Lasten ja nuorten psykiatrisen lääkehoidon hyödyllisyyttä tulee harkita heti hoidon alussa eikä vasta sitten, kun muut hoidot ovat epäonnistuneet. Jos lapsen tai nuoren häiriö on sellainen, että sitä voi olennaisesti helpottaa lääkityksellä, lääkityksen aloittamista tulee harkita jo hoidon alussa."
Vaihtoehtoiset hoidot
Monet potilaat silti vastustavat lääkitystä, koska tuntevat niiden takia joutuneensa kemiallisen lobotomian uhreiksi. Liiallisessa lääkityksessä tuntuu siltä, että päässä pyörivät vain silmät.
Ja kun on kyse erityisesti lapsista ja nuorista, niin lääkitys saattaa johtaa elinikäiseen lääkeriippuvuuteen, koska lääkket aiheuttavat ylikäymättömät vieroitusoireet.
Sairaus ei siis lääkkeellä parantunutkaa niin kuin voisi edellyttää , vaan potilas on joutunut lääkkeen vangiksi ja rampauttamaksi.
Sairaus ei siis lääkkeellä parantunutkaa niin kuin voisi edellyttää , vaan potilas on joutunut lääkkeen vangiksi ja rampauttamaksi.
Lääkkeet on kuitenkin pakko ottaa, jotta olisi edes oikeutettu muihin tukitoimiin.
Näitä ongelmia pohditaan kirjassa James Daviesin Hajalla. Sen esipuheen on kirjoittanut julkisuudessakin paljon esillä ollut psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Ben Furman.
Hän kuvaa nykypsykiatrian ongelmia näin: "Psykiatrisen hoidon kehityshistoria voidaan kertoa monella eri tavalla. Se voidaan saada näyttämään menestystarinalta, jossa mielenterveyden häiriöitä on vähitellen alettu ymmärtää ja hoitaa yhä paremmin ja paremmin. Mutta kuten tämä kirja osoittaa, tarinalla on toinenkin puoli. Jos totuutta ei yritetä kaunistella, psykiatrian historia on omituinen sekoitus psykologisia kultteja, muotivirtauksia, oppiriitoja, valtataisteluja, lobbauksia, ammattiryhmien keskinäistä kädenvääntöjä ja haitallisia jos ei suorastaan julmia hoitokeinoja. Tämän päivän psykiatriaa hallitsee koulukunta, jota kutsutaan usein biologiseksi psykiatriaksi. Se on suuntaus, jota luonnehtii sekä aikuisten että lasten epidemiologiset mittasuhteet saavuttanut diagnosoiminen ja systemaattinen lääkitseminen.
Olemme luoneet järjestelmän, jossa kukaan ei saa ongelmiinsa mitään apua ei saa ilman diagnoosia ja diagnoosin saaminen taas johtaa aina ihmisen lääkitsemiseen. Miten tässä näin kävi?"
Alla olevasta tilastosta selviää, miten paljon erilaisia diagnooseja on varattu lapsille ja nuorille ja miten runsas on lääkearsenaali. Ja kuitenkin tämän päivän Suomessa noin joka toinen viikko alle 18-vuotias tekee itsemurhan.
Ja Big Pharma kiittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti