Koti, uskonto ja isänmaa

 

Kuvassa:

Täysin palvelleen isäni Hannes Olinin lähes yksin rakentama rintamamiestalo ja puuliiteri-autotallin kulma. 1956 syntyneellä, hartaasti odotetulla pojalla isän veistämät puusukset.

Koti, uskonto ja isänmaa

Näillä tunnuksilla aikoinaan kokoomus ja Suomen porvarit menestyivät vaaleista toiseen. Näillä sanoilla ilmaistiin porvareiden arvot.

Kuitenkin talousjärjestelmä, jota he myös kannattivat ja kannattavat, on tehnyt selvän kaikesta.

Ihmiset ovat joutuneet työn perässä muuttamaan entistä useammin ja suuret kansainvaellukset ovat vasta alkamassa.

Työ määrittää ihmisen, palkkatyö, jonka tulokset tekijältä riistetään. 

Monenlaiset ristiriidat ovat ajaneet perheet hajalle. Nykypäivän lasten perhe koostuu monenlaisista ihmisistä: On isiä, äitejä siskoja, veljiä, mummoja ja vaareja on vaikka muille jakaa. Tuskin kukaan toistaan edes tuntee.

Kirkon valta-aseman ovat horjuttaneet monenlaiset uskomukset.Tapauskovaisuuskin on vähenemään päin.

Mieluummin kuin Jumalaan, ihmiset uskovat ilmastonmuutokseen ja noitiin.

Salman Rushdie esittää kirjassaan Maa hänen jalkojensa alla mielenkiintoisen paradoksin: Aikoinaan prinssi Siddhārtha Gautama luopui rikkauksistaan ja lähti vaeltamaan köyhien keskuuteen. Hänen mietiskelyistään syntyi buddhalaisuus, joka on nykisin maailman rikkaimpien uskonto. Jos maailmalle valittaisiin nyt presidentti, niin valituksi tulisi Dalai Lama.

Isänmaasta tuskin enää voi paljon puhua, koska talous on tehnyt selvän siitäkin.

Maailmankaupan tarpeisiin on luovutettu itsenäisyys, oma raha ja oma maa.

Köyhän ihmisen isänmaa on kynsien alla. Isänmaasta on tullut myytti, jota pidetään yllä poliittisiin tarpeisiin.

Akateemikko Oiva Ketonen kirjoitti jo kymmeniä vuosia sitten: ”Kulttuuriin liittyy tietty valtaintressi. Kulttuurin täytyy suostutella ihmiset itsensä ylläpitämiseen. Hitaasti kasvavissa luontaisissa kulttuureissa tämä tapahtuu itsestään. Nopeasti kasvaneessa teknisessä kulttuurissa valtaintressi on vahva ja ilmeinen. Tekninen kulttuuri pyrkii alaisensa yhteisön ”atomisoimiseen”. Keskitetty aatteellinen, poliittinen ja taloudellinen valta pyrkii suorin tai epäsuorin keinoin tuhoamaan ne suhteet, joita ihmisillä on toisiinsa … ja korostamaan suhteita, joita yksittäisillä ihmisillä on itse valtaan. Ihminen ei ole tärkeä vuorovaikutuksessa ympäristönsä ihmisten kanssa. Hän on tärkeä työntekijänä, veronmaksajana, äänestäjänä, palkan tai eläkkeen saajana, teollisuuden tuottamien hyödykkeiden kuluttajana, puolueen jäsenenä jne.”

Viimeistään postmoderni ja sen arvottomuus pirstaloi loputkin, mitä vielä vanhasta maailmasta oli jäljellä. Eikä tämä suinkaan ollut sattumaa, vaan tarkasti ohjelmoitua kehitystä.

Yksin ihminen on voimaton.

(Lähde: Oiva Ketonen: Ihmisenä olemisesta, Otava 1981)

Ei pitäisi laittaa vauvoja ja vaareja vastakkain

Suurimman ikäluokan 1948 edustaja otsa rypyssä jo alle vuoden ikäisenä. 

Taisi olla joskus 70-luvulla, kun Suomessa syntyvyys notkahti. Silloin Helsingin kaupungin bussien kyljissä oli Väestöliiton mainoksia, joissa houkuteltiin lapsien tekoon. 

Itsellänikin oli tuolloin haaveissa pieni ihmisalku. Kello tikitti ja viestiä tuli tähtien takaa. 

Olin silloin jo varsin tietoinen maailman lasten tilanteesta eli siitä, että kaikki eivät synny kultalusikka suussa. 

Siskoni oli tuolloin töissä lastenkodissa, istuin tovin pienen pojan kanssa talon rappusilla juttelemassa. Kun lähdin, poika juoksi pitkään pölypilvessä auton perässä. Sillä hetkellä päätin, että minä en omia lapsia tee, koska maailmassa on niin paljon lapsia vailla vanhempia. 

Lopulta kaipaus kasvoi kuitenkin niin suureksi, että päätin, että myös minulla täytyy olla oikeus yhteen lapseen. Hänet sain ja onneni oli täysi. 

Nyt jälleen on syntyvyys Suomessa alentunut sille tasolle, että väki vähenee. Syitä on monia. Niitä on etsitty yhteiskunnasta, sen turvattomuudesta ja huonosta sosiaaliturvasta. Niin myös yksilön itsekkyydestä ja hedonismista. Vai olisiko syynä sperman laadun heikkeneminen. Syytä voisi myös etsiä jopa nuorten ihmisten käyttämistä masennuslääkkeistä, jotka tunnetusti hävittävät myös libidon. 

Maailman köyhiä syytetään vastuuttomasta lisääntymisestä, vaikka edelleenkin syy lasten monilukuisuuteen on siinä, että köyhä kuvittelee lapsista olevan hänen vanhuutensa turva. Se ainoa. 

Rikkaiden lisääntymiseen on liitetty ainoastaan huoli siitä, jos he eivät lisäänny tarpeeksi, niin köyhät valtaavat maailman. Kuitenkin on selvästi osoitettu, että elintason nousun myötä perheisiin syntyy vähemmän lapsia. Tässä katsannossa paras ratkaisu maailman väestöongelmaan olisi siis köyhyyden poistaminen. 

Väestörakennetta on tarkasteltu Suomessa myös sillä dimensiolla, kuka maksaa kenenkin eläkkeet. Työeläkerastot pullistelevat, mutta raha käytetään edelleen rahastojen kartuttamiseen. Kun sodan jälkeiset suuret ikäluokat tulivat työelämään, eläkekassat karttuivat niin että niistä on riittänyt varoja myös myöhempien sukupolvien varhaiseläkkeiden maksamiseen.

Kohtuullista olisi, että edes ne eläkkeet pantaisiin maksuun, joiden kertymistä aikoinaan leikattiin. Joidenkin nuorina työelämän aloittaneille tämä merkitsi jopa kymmenen vuoden eläkekertymän pistämistä parempiin tarkoituksiin. 

Kansaneläkkeellä kituuttavien kohdalla tämä on merkinnyt leipäjonoja ja jopa sen arpomista, ostaako tuloillaan ruokaa vai lääkkeitä. 

Päättäjät sanovat, että meillä ei ole varaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkkeiden korottamiseen. Ja kuiten on varaa panna miljardi toisensa perään hyökkäysaseiden hankintaan ja sodan lietsomiseen. 

Syntyvyyden väheneminen on jälleen pannut päättäjät kääntämään päänsä eläkeläisiin. On jo ehdotettu, että eläkeikää pitäisi jopa nostaa seitsemäänkymmeneen, jotta eläkekassat karttuisivat. 

Tätä ehdotusta hellivät eivät ole ehkä tulleet lainkaan ajatelleeksi, ketkä silloin pyyteettömästi, ilman palkkaa omat voimansa, aikansa ja rahansakin uhraavat vanhukset huolehtisivat lapsiperheiden hyvinvoinnista.

Paavoko muka valittaa

Usein kuulee valittajien valittavan, että Paavo Väyrynen valittaa. 

Antaa valittajien valittaa.

Yleensä ei kuitenkaan koskaan kannattaisi uskoa omia ennakkoluulojaan totuudeksi.

Paavolla on vakaumus toisin kuin mainostoimistojen brändäämillä gallupehdokkailla.

Paavolla on ajatuksia, jotka löytyvät hänen kirjoistaan, jos osaa lukea.

Ne ovat ajatuksia, joita nepotistinen puoluediktatuuri ja sitä palveleva mediapooli pelkäävät.

Paavo on myös sitkeä ja sisukas. Näin Paavonpäivänä voi vaikka sanoa, että Paavosta voi ennustaa koko vuoden tulon.

Paavon ajatukset kiteytyvät Tähtiliikkeen ohjelmassa. 
Paavo Väyrynen: "Nykyisessä eduskunnassa on useita ”elefantteja”, asioita, joista ei haluta edes puhua. 

Ne ovat ratkaisuja ja linjanvetoja, joista vallanpitäjät – sekä hallituksessa että oppositiossa - ovat olleet laajalti yhtä mieltä ja joita valtamedia on tukenut.

Niitä ovat:

Suomen liukuminen kohti sotilaallista liittoutumista, 

Suomen itsenäisyyden kaventuminen ylikansallisen yhdentymisen kautta, 

eurojäsenyyden Suomelle aiheuttama vahinko ja siihen liittyvät uhkakuvat, 

hallitsematon maahanmuutto erityisesti syksyllä 2015, 

keskittävä aluepolitiikka ja 

eriarvoisuuden lisääntyminen. 

Vallanpitäjät ja valtamedia pyrkivät ohjaamaan vaalikeskustelut vain ilmastonmuutokseen ja maahanmuuton aiheuttamiin ongelmiin. 

Tällä huomio pyritään suuntaamaan sivuun niistä asioista, joita kansan enemmistö pitää tärkeimpinä.

Lisää aiheesta täällä.